Noniinsa. Niin on tämäkin viikko lähestymässä loppuaan ja olis ehkäpä korkee aika vähän päivitellä kuulumisia.
Alkuviikosta maanantai ja tiistai meni siinä töitä tehdessä ja itseasiassa aika hyvin ollaan tuohon ihan ”perusarkeen” päästy kiinni. Joku vois sanoo että ehkä liiankin hyvin, kun omat arkiset tekemisensä voi ennustaa minuutin tarkkuudella. Viereinen paikallispubikin tuli tarkastettua, ja ihan ok mesta. Melkosen pienet piirit siellä taitaa pyöriä, kun kaikki tuntee toisensa nimeltä, mut sitä ehkä vähän odotinkin. Henni ja Terppa kävi siellä toistamiseen eilen ja selvis syy, minkä takia ”sulkemisajan” jälkeen ikkunoihin vedetään verhot. Sisällä olevat asiakkaat saa nääs jatkaa juomistaan, ja vaikka baareissa polttaminen on kiellettyä, pöytiin tuodaan tämän jälkeen tuhkikset 😉 Ihan oikee meininki, sanon minä! Edes jossain vielä toimii tämmönen rento meininki! 😀
Tiistain jälkeen alkokin sitten alamäki. Henni rupes yrjöilemään tiistai-iltana ja minä liityin joukkoon ti-ke yönä. Voin kertoo että oli aikas hemaseva olo! Kyllä meinaan kävi vessan ovi tiuhaan, ja välillä ei tienny miten päin siinä pytyllä olis pitäny istua. Onneks on roskikset keksitty… Nam. Aamulla kun soitettiin töihin, ettei olla tulossa, kuultiin että samaista vuorokauden kestävää tautia on liikenteessä ja muitakin työntekijöitä kipeenä.
Keskiviikko menikin sitte nukkuessa/vessassa. Henni kömys töihin jo torstaina, ite jäin vielä potilaaks kun kuume heilahti edeltävänä yönä ilmeisen korkeelle. Vieläkin tuntuu että aika rajun tömäyksen on kroppa käyny läpi, mut melko normaali olo alkaa jo olemaan. Eli eiköhän tästä hengissä selvitä. Terhi se vaan on kumma sissi kun ei tauti tarttunu siihen.
Viikosta parhaiten jääny mieleen mahtava ruokkis tiistaina, kun aurinkoisella ilmalla istuttiin oikeustalon rappusilla natustamassa eväitä. Vois sitä huonomminkin ruokkiksensa viettää (että terveiset vaan sinne lumen keskelle 😀 ).
Nyt pitäis kaiketi keksiä jotain järkevää tekemistä vapaapäiviks. Terhi on vielä tosin metsästämässä oikeeta postitoimistoa, johon sen tupakkilähetys on tuotu. Olis tuotu ovelle asti jos oltais oltu aamulla hereillä, kun postimies oli oven takana. Aijaijaij.
Naapurinpojat myös ”ilahduttivat” eilisellä bilemeiningillään, pyytämällä Hennin numeroa ikkunanraosta sekä valvottamalla lähes koko yön ihanilla skottilauluillaan 🙁 Ei niin kiva.
Mutta näin täällä siis. Kaipa sitä pitäis mennä kampaamaan naama jotta kehtoo lähteä kotiportteja kauemmas ihmettelemään.
Kelit on muuten taas niin epä-Irlantilaisia kun olla voi. Aurinko helottaa täydeltä taivaalta. Kelpaa mulle. 🙂 Vielä kun ne aurinkolasit jostain löydän 8)
Joo ei täällä kyllä tylsä kerkiä tulemaan. Mut emmä nyt niin kovasti nauttinu herätä siihen, että mun seinä tärisee kun poijjaat löi ilmeisesti käsiään pöytää vasten. ystävällisesti sitten vähän naputin seinään, ni sieltä kuulu vaan että ”ooo, someone is knocking on the wall! Maybe we have to change the room. Thank you!” Ja sit siirtyivät makkarista ilmeisesti keittiöönsä remuamaan…tosin, laulun saattelemana. Aamulla teki niin mieli paukuttaa niitten päitä yhteen tossa kun pihalla nähtiin…mut noh, tais niillä päänsärkyä olla muutenkin.
miks suomessa ei oo tollasta verhot kiinni meininkiä? ja hyvä ettei ollu pahempi tauti olis ollu ikävää maata monta päivää kipeenä…pojat näemmä panee parastaan XD noh eipä pääse tylsyys iskemään!!!