OHHOH! Johan on aikaa vierähtäny viimesestä päivityksestä 🙂 soriiiii 🙂
Pariin viikkoon on kyllä mahtunu ja PALJON!
Suomen vierahat tuli ja meni, ja kai niillä ihan kivaakin oli. Omaa tunnelmaa latisti vähän se, että tuli sitten se kuumekin. Vieraat kun tuli keskiviikko-torstai välisenä yönä niin torstai meni tässä kaupungissa juostessa ja kauppoja ihmetellessä. Ellihän piti tietenkin viedä aitoon pubiinkin 😉 Torstai iltana mulle sitten nous kuume tosiaan sinne 38,6asteeseen ja olo oli aivan järkky! Tuolla seisoin vessan lämpöpuhaltimen alla ja koitin saada ihoa pois kananlihalta. Aamulla oli jäljellä enää puolikuollu olo ja turvonnu nielu. Otettiin siis junalla suunta kohti Cobhia. Paikka on tunnettu mm. Titanicin viimesenä satamana. Ihana pikku-kaupunki jossa nähtävää riitti! Oli vapaana juoksentelevia koiria, kalaa mutusteleva hylje, pikkusia kalastajien veneitä ja ilosta kaupunkitunnelmaa. Sää oli mitä parhain! Käytiin myös huikasevan hienossa kirkossa! Miten onkaan osattu 1700-1800 luvulla tehdä niin järjettömän isoja pytinkejä kaikkine yksityiskohtineen! Joka ikinen pylväs, kirkonpenkki ja kattopaneeli oli niin koristeellisia, että niitä tutkiessa menis monta päivää! Alttareitakaan ei ole yhtä vaan oliko tuossakin peräti kolme vai neljä. Olis mielenkiintosta tietää mikä jako niissä on, tai että onko ne alttarit tarkotettu eri menoille. Ikkunoiden lasimaalaukset oli myös aivan henkeäsalpaavia! Käytiinhän me tottakai myös syömässä ja noh, ruoka oli hyvää, mutta mä en ilmeisesti ole lammas-ihmisiä. Mut kyllä myö poijjaat nautittiin!
Illalla koitettiin napata kakskerroksista bussia mutta epäonnistuttiin surkeasti. Nii ja käytinhän mä vierahat myös tuolla Patrick´s Hillillä. Empä ollu ainoo jolta mäkeä kavutessa meinas loppua happi! 😀 Ilmaset ranskikset ja kananugetit tuli myös kuin tilauksesta kun poikettiin Windsor Innissä 😉 Kannattaa poiketa siellä aina iltakuuden kieppeillä ni saa murkinaa. Oli muuten senkin paikan tupakkihuone saanu uutta ilmettä, kun Jimbo oli lyöny lattiaan sementtiä ja seinustoille pöytiä ja tuoleja. Loistavaa!!
Lauantaina tutkimusmakta jatkukin sitten Killarneyyn. Itse en päässyt reissuun tosiaan sillon likkojen kanssa, joten oli ihan uutta nähtävää ittelleenkin. Matkalla maisemat oli niin peri-Irlantilaisia mut lampaita oli yllättävän vähän. Nähtiin kuitenkin niitäkin, joten ei ollu ihan hukkamatka. Junalla tosiaan köröteltiin, ja se on ehkä fiksuin matkustusmuoto. Päiväliput (joilla siis saa tulla takasin) makso kolmelta aikuiselta ja yhdeltä lapselta yhteensä 35euroa. Ottaen huomioon että matka yhteen suuntaan ottaa kuitenkin melkein pari tuntia. Ei siis paha hinta ollenkaan mun mielestä.
Keli ei ollu yhtään suotuisa vaan vettä tuli ihan riittävästi. Killarneyyn saavuttuamme kävimme tutkimassa rautatieaseman vieressä olevan outlet myymälän, ja siellähän olis taas voinu viettää koko päivän. Aikataulu oli kuitenkin suht tiukka, joten matka jatkui ruuan pariin. Ravintolan nimeä en muista, mutta oli kyllä harvinaisen väsynyttä asiakaspalvelua. Ruoka oli ihan perus kotiruokaa, mut ei suurempia valittamisia. Jälkiruuat ( ja -juomat) mentiin nauttimaan Murphy´s pubiin. Niin järjettömän ihanaa suklaakakkua en ole saanu MISSÄÄN!!!
Tästä matka jatku naisporukalla vielä muutamaan kauppaan. Tietysti viimesillä minuuteilla löyty se ainoa järkevä matkamuistokauppa. Niin tyypillistä! Killarneyssä muuten samat turistimatkamuistokamat on puolet halvempia kuin täällä, joten jos on paljon ostettavaa, niin kannattaa suunnata sinne. Tarjonta on myös tuplasti laajempi. Vielä kun muistais sen kaupan nimen 😀 Siellä kulmassa se oli 😀 Ettikää ite 😀
Ja takas Corkiin ku selvittiin ni johan alko alamäki.
Käytiin hakemassa täältä mun luota pari kassia tavaraa jotta saan omat matkalaukut kevyemmäks. Tarkotus oli mennä keskustaan taxilla, heittää kassit vieraitten hotellille ja sitte mennä norkoileen tuplabussia. Mutta kuin tilauksesta tuplabussi norkoskin tossa lähipysäkillä. Oli kuitenkin jo tekemässä lähtöä, joten meikäpoika pisti hölkäten. Urheilu kun ei mulle sovi, niin tietenkin juuri bussin ovella vetäsin komeessa kaaressa kylki edellä tannerta kohden. En edes ite tiiä mitä siinä tapahtu, liukastuin vissiin, mut siinä olin komeesti supermies asennossa. Puolet kropasta bussin sisällä, puolet ulkona. Kuskin silmät lautasena ja henkee haukkoen vaan hoki ”Are you ok? Are you ok, oh my God, are you ok!?” Kai pelkäs poika vakuutustensa puolesta 😀
Noh, ei muuta ku mamma pystyyn ja hymy naamalle ”I`m really ok. 4 tickets please.” Päästiin sitten eturivin paikoille toiseen kerrokseen, ja sitte alko tuntumaan vauriot. Vasen nilkka otti pahinta damagee, oikea olka toisiks pahinta. Paska reissu mut tulipahan tehtyä, vois joku sanoo 😀 Pääasia että vieraat sai kokemuksen kakskerrosbussista 🙂
Matkattiin sitten Brick´s oveniin pizzoille. Pizza oli hyvää, mut kipu jalassa paheni.
Selvisin kuitenkin ehjin nahoin kotiin ja vieraatkin tuli hyvästeltyä, heillä kun matka jatku varhain sunnuntai-aamuna Suomea kohden.
Ite vietin puoli sunnuntaita likkojen kanssa sitten Mercy Hospital sairaalan päivystyksessä. 5tuntia odottaen tietoa että jalka vaan pahasti venähtäny, jos kipu pahenee parissa päivässä tai ei lähe paraneen, ni sitte takasin ni otetaan rontgenit murtuman varalta. Kouraan lyötiin kipulääkeresepti ja kävelykeppi, jalkaan pujotettiin tukiside. En kyllä olis menny jos oisin tuon tienny. Sen verran raivostuttavaa oli se venaaminen.
Seuraava viikko alko sitten hienosti sairaslomalla, joka lääkärin määräämänä oli ”3päivää tai niin kauan ku tuntuu siltä”.
Noh. Kolme päivää könötin himassa, siinä vaihees rupes Suomesta päin tulemaan suru-uutisia ja neljäntenä oli sitten ihan hyvä etten menny töihin. Se päivä menikin sit itkies ja ajatuksia kasates. Mutta siitä ei sen enempiä.
Eilen yritettiin sitten Hennin kanssa käydä palauttamassa sitä kävelykeppiä takas sairaalaan, niin kävikin ilmi että olin saanu sen omaksi. Näillä pojilla ei siis ole mitään käsitystä esim, kierrätyksestä. Kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin ja jätin kepukan vartijan ongelmaks. Tehkööt sillä mitä huvittaa 😀
Käytiin myös Old Oak ravintelista hakemassa Hennin huivi, joka oli sinne plikkain bilettäessä hukkunu. Hienoa kuitenkin, ettei omaisuus katoa niin isoon baariin. Parit tuliaiset tuli myös shopattua.
Ai nii! Likat ne sitte perjantaina teki todellisen sisustuslöydön. Baarista palatessaan huomasvat tuossa kadulla kauppakärrit, jotka oli sitten PAKKO roudata kotiin asti. Nyt on meijän roskikset sijotettu hienosti Marks&Spencerin kauppakärreihin. Oli niin koominen tilanne että eihän siinä voinu kun nauraa. Pitäähän sitä nyt jotain pöljääkin täällä tehä 😀
Jalkakin rupiaa olemaan suht ok. Kävely onnistuu jo ilman ihmeellisempiä klenkkauksia, tosin, ihme kipuilua koko säären mitalla ilmenee, mut kaipa tuo kuuluu asiaan…? Ihan heti en ole kyllä sinne sairaalapäivystykseen palaamassa!
Kuvia lisäilen tuossa iltasella SUUUUUUUREN määrän, kunhan kerkiän. Nyt hakemaan pyykkejä koneesta ja sitten päivää paistattelemaan keskustaan. Ni ei ihan homehduta tänne mökkiin.
Ilmotelkaahan ihmiset ittestänne!!!