Eipä siinä sitten kauaa mennyt että löytyi se meidän kaikkien inhokki-ihminen tuolta töistä. Pikkusena miinuspuolena vaan on se, että se sattuu olemaan The Boss. Rouva Iso Rouva. Kyttääjä, orjapiiskuri, turhien töiden teettäjä, tunteiden tulkitsija. Vaikka itse luulet voivasi hyvin ja olevasi iloisella tuulella, olet väärässä. Hän kyllä kertoo sinulle miten masentuneelta ja huonovointiselta näytät. Ja sitä siivouksen määrää ei usko kukaan! Tilanne tuntuu pikkuhiljaa hiipivän siihen, että tunnen paremmin eri pesuaineiden merkit, kuin lasten nimet. Aivan järjetöntä. Ensin Rouva painottaa sitä miten meidän ei pidä kuunnella tiettyjä henkilöitä, koska meillä tulee olemaan korkeampi koulutus ja kuitenkin löydämme itsemme heiluttamassa moppia tai siivousliinaa. Edes vaippaa emme saaneet vaihtaa, ennen kuin hän piti varsinaisen ydinfysiikkaopetustuokion siitäkin tehtävästä. ARGH! Ja tämä ihminen sitten vetää kessua kulman takana heti kun silmä välttää, vaikka seinillä on suuret laput siitä, kuinka ollaan savuttomia. Oe voe. Noh, onneks duunipaikasta löytyy myös se jokapäiväinen ilostuttaja, Herra Talonmies. Aivan loistava heppu, joka jaksaa heittää läppää ja hokea siitä kuinka ihan kaikkia turhuushommia ei ihan oikeasti tarvitse tehdä (esim. jynssätä lattiaa joka on juuri jynssätty…). Olihan se toki odotettavissa, että joka työpaikalta löytyy se inhokki, mut tuo menee kyllä ihan omissa sfääreissä. Aina kun kuulee että sen croksit natisee lähemmäs, nousee välittömästi verenpaine kahteensataan ja niskakarvat pystyyn. Yrgh.
Noh. Semmosta.
Katuja täällä on ilmeisesti tullu tallattua oikein urakalla, kun jalkapohjat on täynnä vesikelloja. Ihanaa. Ei meinaan pikkuusen tuota tuskaa tuo käppäily nyt. Ehkä pitää viikonloppu rauhottaa jalkojenhoidolle? Tai sitte ei. Pitäis meinaan katsastaa tuo paikallinen eläintarha (tai mikä lie nyt onkaan). Tietää sitten mimmosseen paikkaan sitä vieraitaan raahaa 😉
Muuten ei mitään ihmeellistä tänne. Yks kirkkkokin käytiin tänään katsastamassa, työmatkan varrella kun on. Oli kyllä komia! Sisäpuolelta puusta tehty ja aivan uskomattomia ikkunamaalauksia! Vielä kun pääsis näkemään sisäpuolelta sen kirkon mikä on siellä työpaikan vieressä. Ulkopuolelta on ainenkin niin järkyttävän hienon näkönen että hiljaseks vetää! Ehkä sekin sitten jonkin viikonlopun ohjelmaan kuuluupi.
Irlanti kiittää ja kuittaa tältä erää 🙂