Voi apua! Ollaanko me tosiaan jo näin arjessa kiinni kun ei mitään blogaamisen arvosta muka ole? Kauheeta. Mut niin kai se on, että tuo työ on tullu niin olennaisesti haittaamaan vapaa-aikaa, ettei enää näin arkena riitä oikein kerrottavaa. Ja toisaalta, onko ihmekään kun aamulla lähetään kahdeksalta ja illalla ollaan siinä puoli kuuden-kuuden-puoli seitsämän hujakoilla kotona? Eipä siinä paljoo jää nähtävyyksille aikaa eikä energiaa.
Noh, Terhin kanssa käytiin kyllä järkyttämässä sekä itseämme että myyjiä Thomas Brownilla. On semmonen mesta meinaan missä jopa Stockmannin asiakkaat näyttää junteille…sori nyt vaan 😀 Oli siinä naurussaan kiinni pitelemistä kun tyylikkäästi Kuoman-lenkkarit jalassa painattelin Gucien ja Gabbanoitten läpi 😀 Hahhhhaaaah! Mut tulipahan nähtyä 🙂 Vaatteitten hintaluokkakin oli kyllä niiiiiin HUHHUH! Jostain onnettomista rievuista, jotka hädin tuskin peitti edes niitä strategisia paikkoja, ois pitäny pulittaa 250€! KUKA HULLU VIITTII MAKSAA SEMMOSSESTA! Saahan sitä trikoota halvemmallakin! Järjetöntä.
Ja ja…kovasti olen nyt myös koittanu metsästää semmossia mukavia peruskenkiä, joilla vois painattaa niin töissä kun kaupungillakin. Mut eipä oo osunu kohilleen. Conversejahan olis kyllä vaikka millä mitalla, mut eipä oo edelleen mun jalalle sopivia. Nooh, ehkä ne vielä jostain tupsahtaa.
Mutta hei! Se yllätys! Tai eihän se mikään varsinainen yllätys ole, vaan ilmoitusluontoinen asia!
Viikon päästä tupsahtaa vieraita koto-Suomesta! JEEEE! Täällä jo kovasti suunnitellu että mihin sitä Tulokkaan vanhaa paria ja Eskolan-Elliä veis 😉
Kovasti paljon siis tervetuloa heille! Ja saa tänne muutkin poiketa 😉
Työrintamalle ei mitään kummempaa uutta. Vaihdettiin kaikki nyt sitten ryhmiä missä ollaan seuraavat pari-kolme viikkoa. Itse vaihdoin ”perus”eskareista toisiin eskareihin, joista vain harva puhuu sujuvasti englantia. Muutamat lapset siellä solkkaa kivasti toisilleen puolaa, kun ovat sieltä päin kotosin. Koita siinä sitten ottaa selvää, koska on puheenaiheet siinä mallissa että pitäis puuttua. Noh, onneks lasten avoin ele-/kehonkieli kertoo, koska alkaa käämi palaa…ja kaipa tästäkin jotain hyötyä on. Se vaan harmittaa kun tämä ryhmä on tyystin eri rakennuksessa. Tuntuu että on niin erillään kaikista muista. Ja kun taas on opeteltavana uuden ryhmän dynamiikka, rutiinit yms…ei o heleppoo. Mut meneehän se kun ei aattele 😉
Jonkin näkönen flunssa/nuha on myös jyllänny. Ensiks oli Terppa nokka punasena ja tällä viikolla Henni. Joutu ottamaan yhen saikkupäivänkin eilen. Omaa kurkkua kutittaa jo lupaavasti, saapa nähdä meneekö viikonloppu sitten pedin pohjalla. Tarkotus olis kyllä EHKÄ lähteä sinne Dubliniinkin, mut kahtoos nyt miten käypi.
Nyt illan ratoks pari jaksoa Salattuja Elämiä netistä ja sit jos nukkumaan.
Terppos ja heippos!;)